 |
|
|
|||
 |
|
||
|
20.12.2007 - 14:59
Joissakuissa blogeissa on pohdiskeltu joulun koristelun iloja... Pitääkö olla kultaa ja punaista vai tyylikästä valkoista tai kenties jopa pellavaa, ja kuinka paljon ja missä, ja ovatko pikku pilttien koulussa vääntämät askartelut itse asiassa niin ihastuttavia koristeita ollenkaan.
Ja juuri eilen yksi ystäväni nauroi minulle että mahdan tosiaan olla vähän väsynyt tai allapäin kun ostin sinisen koristetyynyn ja kasoittain mustia joulukuusenpalloja. Kun siis muut panostavat tähän aikaan linjalle puna-kulta-hopea. No, minun koko kotinihan on punainen jo muutenkin. Ei joulunpunainen tosin, sillä siitä sävystä en pidä vaikka muuten punainen onkin minulle väreistä parhain. Ja kullanvärinenkin seinänpätkä on tulossa olohuoneeseen. Eli sitä punaista löytyy niin paljon ympäri vuoden että joulun koristeleminen punaisella on hiukan turhaa, ei se sieltä erotu... En siis koristele ollenkaan. Laitan vain kuusen, joka kyllä notkuu koristeidensa alla (ei mitään minimalistista kuusta minulle, kiitos!) ja valoja ikkunaan. Niin ja ovessa on kranssi ulkopuolella, sellainen oksista tehty joka näyttää "jäiseltä" koska se on dipattu hopeamaaliin ja kimalteisiin. Ja poltan kyntilöitä, tietenkin. Nopeaa ja helppoa! Mietin myös niitä mainittuja lapsosten askarteluja, kun olen itsekin ollut taidekoulussa opettajana. En tiedä mitä koulussa nykyään puuhaillaan, mutta ainakin taidekoulussa mielestäni syntyi usein oikein edustavia tekeleitä ihan kaikkein pienimmiltäkin, osan olisin huolinut kotiinikin saman tien, muiden taidehankintojen joukkoon. Mutta kaipa meillä olikin käytössä paremmat materiaalit ja enemmän aikaa kuin peruskoulussa (ja asiasta innostuneet opettajat, tietysti). Sitä vaan ihmettelen että onko sitä koulussa pakko sitten tehdä niitä jokavuotisia perustonttuaskarteluja ollenkaan, siis sellaisia joissa on aihiotkin valmiina ja sitten vaan kootaan ja oma panos lapselta on se että saa itse liimata ja piirtää silmät?  18.12.2007 - 17:51
No johan. Liki kaksi kuukautta vierähtänyt, olen ollut niin kiireinen & väsynyt että blogi on saanut odottaa parempia aikoja ja olen keskittynyt vain seuramaan muiden hengentuotteita. Saanee tämä odottaa edelleen vielä hetken, vaikka vihdoin energiatasoni alkaakin lähennellä taas jotensakin normaalia... Vaan koristelin sentään jo kuusipuun!  23.10.2007 - 18:30
4 työtä, joita olen tehnyt tanssija Tuhkimo-baletissa lasten taideopettaja laukkukaupan myyjä, tehtävänä mm. avata numerokoodilukot joiden yhdistelmä oli hukassa (osaan edelleen) laboratoriossa apulaisena (näin mm. keskenmenneen kyklooppi-sikiön) 4 paikkaa, joissa olen asunut omenapuiden ympäröimässä puutalossa sairaalan henkilökunnan rivitalossa, josta tuli myöhemmin psykiatrian osasto kommuunissa Espoossa, ihan käsittämättömän rumassa pienkerrostalossa isän työhuoneessa, kaksi viikkoa kahden kämpän välillä 4 tv-ohjelmaa Ponille kyytiä ykkösen aamu-tv Frendit no, en ole katsonut telkkaa sitten heinäkuun kuin kerran... 4 internet-sivua, joilla käyn (liki) päivittäin sähköposti muutama blogi Hesarin sivut 4 lempiruokaani kana-banaani-persikka-pata sinihomejuustolla ja riisin kera tonnikalapaahtoleipä juustolla, kuumana vuohenjuusto mozzarellaa ja kirsikkatomaatteja 4 paikkaa, joissa haluaisin olla juuri nyt kotona Pariisissa, ihan missä vaan (melkein) mukavassa kahvilassa lukemassa kirjaa viinillä hyvän ystävän kanssa, kotoisassa tavernassa  23.10.2007 - 14:46
Ihanainen elimistöni lie viimein palaamassa normaaliin kiertoonsa. Odotan vielä ensi kuun tulvakauden ja katson sitten itseni pillerien vaikutuksista vapaaksi, vihdoin. Sitten lähestyn Väestöliittoa ja toivon parasta.  09.10.2007 - 15:09
Vaivun epätoivoon. Päivätyöni päälle olen lupautunut hoitamaan serkkuni ostaman toimistohuoneiston muutoksen asunnoksi, elikkä suunnitelmat ja lupaprosessin. Ja en kyllä rupea moiseen enää toista kertaa. Byrokratiaa piisaa. Tietenkin teen tämän vielä puoli-ilmaiseksi. Yksinkertainen asuntomuutos, uuden keittiön ja kylpyhuoneen rakentaminen vaatii melkein enemmän paperityötä ja selvittelyä kuin ison uudisrakennus-toimistotalon lupaprosessi. Viime vuosina muutenkin koko lupasouvi on ainakin täällä pääkaupunkialueella lähtenyt aivan käsistä. A4-saastaa pitää täyttää parikymmentä sivua, hankkia kaikenmaailman leimaa ja lausuntoa ja allekirjoitusta ja valtakirjaa ja täyttää tilastolomakkeita. Ja sitten tietenkin suunnitelmat lisäksi. (Pohjapiirustukset, leikkaus, asemapiirros, detaljipiirustukset märkätiloista, ei onneksi julkisivuja kun tämä ei niihin vaikuta.) Lupaprosessi on mennyt niin monimutkaiseksi että se on suuren ponnistuksen takana näin alan ammattilaiseltakin saada yhden luvan vaatimat tiedot kasaan. Tyypillisesti määräykset ja vaadittavat asiakirjat sun muut vielä muuttuvat jatkuvasti. Ja k.o. virastoihin kun soittaa niin ei sieltäkään mitään tolkkua saa. Ja minä sentään olen karriäärini aikana hakenut lukuisia lupia. Tällaisessa pikkuhankkeessa se varsinainen suunnittelu, se että käyttäisin ammattitaitoani järkevän tilankäytön suunnittelemiseen, jää aivan sivuseikaksi ja epäpolennaiseksi kaiken byrokratian jalkoihin. Ja tämä kaikki ei tietenkään riitä vaan tarvitaan vielä LVI-suunnittelija vesi- ja viemäri- ja ilmanvaihtoasioita varten ja nekin suunnitelmat rakennusvalvontaan luvapahakemuksen yhteydessä. Ja luultavasti vaaditaan myös rakennesuunnitelmat uuden kylpyhuoneen pohjarakenteista. Sitten työmaalle tarvitaan vastaava työnjohtaja, jonka rakennusvalvonta hyväksyy. Työnjohtajan tehtävä on siis valvoa että asiat tehdään kunnolla ts. suunnitelmien mukaan. Ja se henkilö tarvitaan silloinkin kun remonttia haluaa tehdä itse. Ja sillä pitää olla tietty koulutus eli se pitää yleensä palkata. Kaikenkaikkiaan hyvin raskas ja mutkikas prosessi, näennäisesti aika pienen asian takia. Ja tietysti myös teettäjälle, eli tulevan asunnon omistajalle tämä ei nyt tule ihan vallan halvaksi. Ja arkkitehdin rooli on loppujen lopuksi lähinnä olla tämän näytelmän koordinaattori, sillä arkkitehti ei kelpaa suunnittelemaan rakenteita eikä LVI-hommia eikä olemaan vastaava työnjohtaja. (Itse asiassa keittiökin kannattaa suunnitteluttaa keittiöfirman suunnittelijalla, ne miettii niitä kaiket päivät, mitä minä en kyllä taatusti tee.) Tämä on sellainen "tietää kaikesta vähän muttei mistään kovin paljon"-ammatti. Toisaalta koko lupaa ei saa haettua ilman arkkitehtia, tai jotakuta muuta hyvin asioista perillä olevaa tahoa, jolla on kyky ja laitteet tehdä vaadittavat piirustukset. Vaikkei mitään edes tarvitsisi suunnitella. Kaukana ovat ne ajat jolloin jokainen Mies piirsi talonsa tupakka-askin kanteen... Kaiken huippu on se että uusien lakien (tai pikemminkin niiden kiihkomielisten tulkintojen) myötä minä en edes enää kelpaa hakemaan lupaa, koska en kelpaa pääsuunnittelijaksi, koska en ole valmistunut arkkitehdiksi. Tarvitsen sijais-pääsuunnitelijan allekirjoittamaan tekemiseni. (Pääsuunnittelija on uudehko käsite, jonka syvyyksiin en jaksa tässä vajota.) Yhtä kaikki, minä siis olen tehnyt tätä työkseni liki 10 vuotta, olen ollut vuosia projektipäällikkönä suurissa rakennushankkeissa työmaavaiheen aikana, ja nykyisin teen hanke- ja luonnossuunnittelua Suomen 2. suurimmassa arkkitehtitoimistossa. Silti olen virallisesti epäpätevä yhden kylpyhuoneen suunnittelijaksi... jippijaijee. Pitänee kait ottaa asiakseen vihdoin hoitaa ne kesken jääneet opinnot loppuun.  05.10.2007 - 13:04
Ihanaa! Varasin matkan, ensi kuun alussa viisi päivää Prahassa! Matkustelen aika vähän, nyt olin toki Saksassa mutta se oli tavallaan työreissu, ja vuosi sitten samoin olin Oslossa mutta työkuvioissa sielläkin. Tallinnaa pitemmälle en ole lomailemaan päässyt sitten vuoden 2004. Eli onpa aikakin mennä johonkin. Prahassa olen käynyt silloin kun vielä oli Muuri, eli kesällä 1989. Ei näitä siihen aikaan näin valaistu...  Varasin vain lennot, oletan että joku majoitus sieltä löytyy sitten. Tykkään jättää asioita auki ja sattumallekin vähän tilaa. Halusin ehdottomasti johonkin kaupunkiin, edulliseen ja sellaiseen jossa on historiaa ja pikku ruokapaikkoja ja voi vaan kuljeskella ja ihmetellä ja ihailla. Shoppailu ei nyt sytytä yhtään. |
Kirjoittaja
Kuvaus Kolmekymppinen arkkitehtineito Helsingistä yrittää hankkia lapsen aivan itsellisesti. Siinä sivussa kun etenee urallaan, haaveilee historianopiskelusta, remontoi mökkiään, sisustaa kotiansa uusiksi joka neljäs kuukausi ja kirjoittaa Suurta Eurooppalaista Romaania. Sun kaikkea muuta satunnaista. Kommentit tervetulleita.  Sivut
|
||